tiistai 10. marraskuuta 2015

Kalle Kulmala - Suomen Christer van der Kwast


Kalle Kulmala, Ulvilan murha, oikeusmurha


Kun tätä juttua käsiteltiin ensimmäistä kertaa Porin käräjäoikeudessa keväällä 2010 pidin syyttäjä Kalle Kulmalan käyttäytymistä kohtalaisen asiallisena toisin kuin hänen iäkkäämmän kollegansa Jarmo Valkaman käytöstä.

Jarmo Valkama pelleili, viihdytti tuomareita vitseillään ja heitti samalla hiekkaa tuomareiden silmille tarjoillen räikeästi vääristeltyjä puolitotuuksia ja suoranaisia valheita. Kalle Kulmala puolestaan esiintyi hillitysti ja pysyi asiassa. Keväällä 2011 Vaasan hovioikeuden viimeisessä istunnossa Kalle Kulmala näytti jopa siinä määrin vaivautuneelta, että tulkitsin sen noloudeksi. Arvelin, että Kalle Kulmala tunsi suurta myötähäpeää kuunnellessaan  Jarmo Valkaman loppupuheenvuoroa. Täytyihän Kalle Kulmalan tietää, että se oli pelkkää bluffia ja täytyihän hänen ymmärtää, että todennäköisesti myös hovioikeuden tuomarit olivat tajunneet sen.

Myöhemmin Jarmo Valkama vetäytyi koko jutusta vedoten eläkkeelle jäämiseen, vaikka ei hän oikeasti mennytkään eläkkeelle. Ehkä hänen omatuntonsa heräsi tai ehkä hänet vain siirrettiin syrjään. Ehkä hän oli ollut liian rehellinen paljastaessaan Pekka Lehdon dokumentissa, että syytetyksi tulemiseen riittää ihan vain fifty-fifty mahdollisuus, että joku kenties saattaisi olla syyllinen. Tai sitten ei.


Pahempi kuin Valkama


Syksyllä 2014 Vaasan hovioikeudessa sain tavata uudistuneen Kalle Kulmalan - hänestä oli tullut uusi Jarmo Valkama. Samat valheet, samat vääristelyt, sama toisto- ja väsytystaktiikka. Jopa osa Jarmo Valkaman maneereista oli tarttunut Kalle Kulmalalle. Vain parta ja Jarmo Valkaman hyvä huumorintaju puuttuivat.

Likaisen pelin pelaajana Kalle Kulmala lopulta jopa ylitti edeltäjänsä. Siinä missä Jarmo Valkama oli ainakin minun arvioni mukaan pelkästään piittaamaton ja vastuuton käyttäessään ihmisiä pelinappuloinaan, Kalle Kulmala on ollut kylmäverisen häikäilemätön.

En tiedä, keneltä idea oli alun perin lähtöisin - ei välttämättä Kalle Kulmalalta itseltään -  mutta tuli aloite keneltä tahansa, Kalle Kulmalan ei olisi ollut pakko mennä mukaan kiusaamaan ulvilalaista fysioterapeutti Pirjo Koivistoa. Koivisto toimi kuten kuka tahansa rehellinen ja vastuuntuntoinen ihminen tuodessaan esiin tärkeinä pitämiään asioita niin hyvin kuin osasi ja muisti. Pirjo Koivisto ei tehnyt mitään väärää. Siitä huolimatta Kalle Kulmala täysin tietoisesti aiheutti turhaa kärsimystä vanhalle ja sairaalle ihmiselle käynnistämällä tätä vastaan aiheettoman poliisioperaation ihan vain siksi, että Kalle Kulmalalla on syyttäjänä valta tehdä niin.

Syyttäjällä on valta katsoa läpi sormien kaikkia niitä, jotka kertovat syyttäjän kantaa myötäileviä tulkintoja tai suoranaisia valheita oikeudessa syyttäjän todistajina. Samaan aikaan syyttäjällä on myös valta kostaa kaikille niille, jotka tulevat hänen tielleen. Tätä valtaa Kalle Kulmala on väärinkäyttänyt.

Tältä pohjalta en loppujen lopuksi ollut kovin yllättynyt siitä, että Kalle Kulmala päätti vielä kerran lähteä kolkuttelemaan korkeimman oikeuden ovia kärsittyään tappion Vaasan hovioikeudessa. Olisi ollut todella miehekästä Kalle Kulmalalta todeta, että näin tässä nyt kävi, oikeus voitti ja se oli siinä. Vaatii kanttia myöntää olleensa väärässä. Sitä kanttia ei Kalle Kulmalalta kuitenkaan löytynyt.

Kalle Kulmala on väärinkäyttänyt valtaansa syyttäjänä


Varsinainen rimanalitus oli tarttua kapellimestari Raine Ampujan heittämään syöttiin. Jos Kalle Kulmala olisi vähääkään uskonut, että Raine Ampujan ajatuksissa olisi jotain perää, hän olisi hankkinut lausunnon oikeilta ammattilaisilta kuten FBI:ltä tai joltakin kotimaiselta äänilavastuksen ammattilaiselta, kuten Jussi-palkinnon voittaneelta äänisuunnittelija Micke Nyströmiltä. Kalle Kulmala kuitenkin ymmärsi, että ainoa mahdollisuus saada tästä ideasta kehitettyä jotain on tilata lausunto sellaiselta taholta, joka ei ymmärrä liikaa mutta jolla on syyttäjän kannalta oikea asenne - siis Ampujalta itseltään.

Olen yrittänyt puolustaa Kalle Kulmalaa sillä, että hänellä oli työparinaan jutun Turun haaran parissa kunnostautunut syyttäjä Paula Pajula, joka on häikäilemättömyydessään ihan omaa luokkaansa.

Voin kuvitella Paula Pajulan päätelleen, että molemmissa jutuissa olisi syyttäjien kannalta etua, jos jopa pähkähullun nauhoituskertomuksen saisi kuulostamaan uskottavalta. Yksittäisen kapellimestarin omat ajatukset eivät ehkä riittäisi, mutta jos kasattaisiin kapellimestarin tuttavapiiristä  joukko samanhenkisiä "huippuasiantuntijoita", hämäys saattaisi mennä läpi. Tällä taktiikalla Paula Pajula sai Turussakin ajettua läpi muun muassa näkymättömiin viiltelyjälkiin perustuvan pahoinpitelytuomion, joten sama voisi onnistua myös äänien kanssa.

Kuulemma Kalle Kulmalalla on todella pahana ja häikäilemättömänä tunnettu isä ja Kalle Kulmala on isänsä poika. En tiedä, onko tämä totta. Ehkä Kalle Kulmala on halunnut miellyttää omaa isäänsä tai ehkä hän on ollut Paula Pajulan tossun alla tai ehkä hän on itsekin paha.

Tai ehkä tässä on takana jotain muuta, mitä en vielä tiedä enkä ehkä koskaan saakaan tietää.

Seuraukset Kalle Kulmalan toimista ovat joka tapauksessa hyvin ikävät.


Suomen Christer van der Kwast


Lukiessani kesällä Hannes Råstamin kirjaa Kuinka tehtiin sarjamurhaaja en voinut olla ajattelematta, että Kalle Kulmalasta on nyt tulossa Suomen Christer van der Kwast.

Syyttäjä Christer van der Kwast ajoi läpi Ruotsissa useita tuomioita  mielisairaalassa tehtyjen murhatunnustusten perusteella yhteistyössä kyseenalaisia kuulustelumenetelmiä käyttäneen poliisin ja mielisairaalapotilaan juttuihin hurahtaneiden b-luokan asiantuntijoiden kanssa. Koko ajan olisi ollut tarjolla myös vastanäyttöä, joka olisi osoittanut syytteet vääriksi jo ennen Ruotsin suurimman oikeusskandaalin syntyä, mutta kaikki tämä vastanäyttö ohitettiin ja sen olemassaolo salattiin.

Kun Thomas Quick alias Sture Bergwall lopulta todettiin syyttömäksi, Christer van der Kwast oli vielä silloinkin haluton myöntämään ajaneensa vääriä tuomioita.

Miten voi olla niin vaikea myöntää olleensa väärässä?

Sama näyttää nyt toistuvan Kalle Kulmalan kanssa. Alusta asti on ollut selvä näyttö siitä, että Anneli Auer ainakaan ei voi olla murhaaja jo ihan silläkin perusteella, että aikaa todisteiden hävittämiseen ei yksinkertaisesti ole. Aikaa ei olisi tullut edes taustanauhan avulla, koska tappavat iskut on oikeuslääkärin mukaan annettu vain minuutteja ennen ensipartion saapumista - ei tunnin tai kahden, kuten syyttäjä on halunnut uskotella.

Välittämättä faktanäytöstä Kalle Kulmala tarttuu hulluimpaankin oljenkorteen ja yrittää soutaa sillä hukkuvaa laivaa eteenpäin. Samalla hän viivyttää jutun selviämistä ja suojelee oikeaa tekijää. Oikea murhaaja on saanut nauttia vapaudesta, jatkaa harrastuksiaan ja viettää aikaa lastensa kanssa kaikki nämä vuodet, jotka minulta ja lapsiltani on riistetty.

Ainoa asia, jonka murhaaja on menettänyt, on mielenrauha. Senkin hän ehkä lopulta saisi takaisin, jos juttu selviäisi ja hän saisi tilaisuuden sovittaa tekonsa kärsimällä siitä rangaistuksen.

Oikeastaan Kalle Kulmalassa ja murhaajassa on paljon samaa.

Murhaajassa ei ole riittävästi miestä tunnustamaan tekoaan. Syyttäjässä ei ole riittävästi miestä kääntämään väärää suuntaa. Ja tässä sitten ollaan.

Kalle Kulmala, Suomen Christer van der Kwast


Linkkejä


Ruotsin suurin oikeusskandaali:
Wikipedia: Sture Bergwall alias Thomas Quick

Anneliauer.com:
- Kalle Kulmala ja muut syyttäjät

Niinaberg.com:
Kalle Kulmala ja muut syyttäjät

Kommentteja mediassa Kalle Kulmalan viimeisimmästä hämäysyrityksestä:
Auerin asiantuntija: Nauhalta kuuluu selkeästi toinen miesääni (IL)
Auerin vastine syyttäjien uusiin todisteisiin: "Äänitysväitteessä ei ole järkeä (IL)
Auerin puolustus uusista äänitutkijoista: Ryhmä täysin hakoteillä (MTV3)
Longplay:Ulvilan murhaa ratkoo nyt kapellimestari

4 kommenttia:

  1. Pidän Auer-jutun syyttäjiä täysin häikäilemättöminä ja sydämettöminä rikollisina. Kyllä he tietävät tasan tarkkaan, ettei Anneli Auer ole syyllinen miehensä murhaan tai lastensa hyväksikäyttöön.

    Jarmo Valkama, Kalle Kulmala, Paula Pajula, Heli Haapalehto ja esimiehensä Kalle Kyhä, Jorma Kalske ja Matti Nissinen täytyy saada oikeuden eteen vastaamaan virkarikoksistaan ja törkeästä vallan väärinkäytöstä, jonka seurauksena on tuhottu kahden suomalaisen perheen elämä. Mitkään korvaukset eivät yksin riitä korvaamaan aikaansaatua mittavaa tuhoa ja kärsimystä. Päitä on pudottava ja korruptio on kiskottava niin poliisista kuin valtakunnansyyttäjänvirastostakin.

    Järkyttävintä on ollut lukea lehdistä näiden vuosien varrella syyttäjien tekopyhää voivottelua siitä kuinka raskaita nämä oikeuskierrokset ovat olleet heille! He ovat nostelleet korkeata palkkaa muiden kärsimyksistä kaikki nämä vuodet, puhumattakaan miljoonien eurojen laskusta, jonka he ovat aiheuttaneet suomalaisille veronmaksajille.

    Aivan kuten Thomas Quickin tapauksessa, koko totuus tulee kansalaisten tietoon myös Auerin tapauksessa. Siitä voimme olla varmoja.

    VastaaPoista
  2. Olipa taas virkistävä kirjoitus, kiitos!

    Olet rohkea, Anneli Auer. Luulen, että moni pelkää Kalle Kulmalaa. Sinä et pelkää. Olet tämän jutun voittaja jo nyt. Henkinen voittaja.

    VastaaPoista
  3. Kulmalan ja Pajulan toiminta on kiusaamista, pelolla hallintaa. Siihen eivät muut uskalla puuttua, koska pelkäävät itsekin joutumista kiusatuiksi. Siksi en minäkään nimelläni uskalla näitä kommentteja laittaa. On sinulla rohkeitakin puolustajia. Sellaiset ovat enemmän kuin kullan arvoisia. Suurin osa ihmisistä - toimittajat mukaan lukien - taitaa olla niitä, jotka eivät jutusta mitään tiedä, mutta ovat sitä mieltä, mitä "kaikki muutkin". Tällä mekanismilla on ennenkin vainoja syntynyt.

    Ne viranomaiset, joilla olisi valta tähän vääryyteen puuttua, eivät ole paikkaansa ansainneet. Näitä ovat esitutkinta- ja oikeuskäsittelyvaiheessa ainakin poliisiylijohtaja ja valtakunnansyyttäjä. Ei pitäisi ottaa tehtävää vastaan, jos ei ole rahkeita siinä toimia. Vai onko kysymys kaveruussuhteista? Onko tämä maa niin surkea, että oikeutta ei saa, koska ylimmät päättäjät ovat kavereita keskenään?

    VastaaPoista
  4. Voitit tämän asiasi jo Vaasassa ja kahteen kertaan! KKO ei tule myöntämään valituslupaa, sillä jos niin kävisi, niin silloin voidaan täysin perusteellisesti ja (perustellusti) kyseenalaistaa koko "huusholli" ja todeta se poliittiseksi pelinäyttämöksi ei riippumattomaksi ja ylimmäksi lainkäyttötuomioistuimeksi::) Em. viesti koplaa toista kohtalotoveriasi..

    VastaaPoista

Kirjoita asiallisesti. Kommentit tarkastetaan ennen julkaisua.