tiistai 15. marraskuuta 2016

SERI-tuomion lyhyt historia

Kuva: Anneli Auerin lapset nauravat KKO:lle


Murhajutun sivujuonteena syntyi kesän 2011 aikana Suomen historian suurimman oikeusskandaalin oheen vielä toinenkin skandaali - kolmen traumatisoituneen lapsen ja sijaisvanhempien keskusteluista käynnistyi eeppinen kertomus keljuilusta ja pahuudesta, päätähtinä "se Anneli" ja "se Amanda" alias "Plämpläm".

Ei lasten satuilussa ja tarinoinnissa sinänsä ole mitään pahaa. Olen tietysti lasten äitinä ylpeä siitä, että jälkikasvuni on jo nuorella iällä yltänyt lähes Kalevalan tasoiseen kerrontaan.

Vähän ikävämpi juttu sekä asianomaisten että Suomen veronmaksajien kannalta oli kuitenkin se, että itsensä sijaisvanhempina työllistävät henkilöt käyttivät tilaisuuden hyväkseen, alkoivat videoida kertomuksia ja yllyttivät lapsia kertomaan vielä lisää. Lopuksi koko paketti vietiin syyttäjä Jarmo Valkamalle Poriin.

Kertomukset olivat sen verran erikoisia, että syyttäjä Valkama rohkeni epäillä jopa lapsikaappauksen mahdollisuutta - mutta vain hetken. Sekä poliisi että syyttäjä näkivät tässä niin herkullisen tilaisuuden päästä runnomaan Anneli Auerin murhasyytettä vielä kerran eteenpäin, että epäily haihtui saman tien.

Elokuussa 2011 lapset haastateltiin oikeuspsykiatrisissa haastatteluissa. Haastattelijat olivat ymmällään. Mitään tällaista ei ollut koskaan aikaisemmin tullut vastaan eikä oikein mikään lasten kertoma kuulostanut todelta - näin on yksi psykologeista kertonut myöhemmin oikeudessa.

Poliisit tekivät sissi-iskun kotiini ja veivät muun muassa molemmat radioni ja ison kasan lasten piirustuksia. Mitään vahvistusta lasten kertomuksille ei löytynyt. Poliisia harmitti ja myös sijaisperhe oli huolissaan. Se haki sossulasta rahaa ja lähti lasten kanssa hotelli- ja mökkilomalle "turvaan" Annelia ja Plämplämiä.

Tuolloin kukaan ei vielä tiennyt, mihin suuntaan lasten Kalevala alkaisi seuraavaksi kehittyä - minä ja entinen miesystäväni Jens Kukka kaikkein vähiten.

Mökillä kauhukertomukset laajenivat seksuaalirikoksiin ja mukaan tuli joukko uusia lapsia sekä "se Jens" - olihan Tapio Santaoja vihjaissut jo aikaisemmin, että sijaisperhe voisi kysellä Jensistä jossain sopivassa kohdassa.

Taas mentiin oikeuspsykiatrisiin haastatteluihin ja lapset vietiin myös lääkärille. Juuri sairaslomalta palannut tamperelainen gynekologi teki heille UV-valotutkimuksen taikalampullaan ja tarkasti myös alapäät. Valitettavasti kyseisellä lääkärillä oli enemmän asennetta kuin pätevyyttä ja tulokset olivat sen mukaiset. Kun haastattelijat saivat lääkärinlausunnot, heidän ei tarvinnut enää ihmetellä kertomuksia. Tamperelainen gynekologi oli tehnyt luotettavuusarvion heidän puolestaan.

Käräjät pidettiin keväällä 2012 Turussa. Siellä gynekologi myönsi, etteivät lasten löydökset varsinaisesti poikenneet millään tavalla heidän kaveriensa löydöksistä, vaikka väitetysti tarinankertojia oli viillelty useasti ja kavereita ei koskaan. Myös peppulöydöksille saattoi olla muita selityksiä kuin lasten kertomat. Siitä huolimatta hän piti kiinni alkuperäisistä johtopäätöksistään ja harhaanjohtavasta immenkalvojen parantumisväitteestä, vaikka hänen tutkimusviitteissään osoitettiin selviä virheitä. Kaikki tytöt olivat neitsyitä.

Aika ristiriitaista.

Psykologian tohtorit Pekka Santtila ja Katarina Finnilä olivat laatineet puolustuksen pyynnöstä kokonaisarvion kaikista kertomuksista kaikkien lasten osalta.

Syyttäjällä oli vain kasa irrallisia lausuntoja, joista suurimassa osassa arvio jäi auki, koska väitetyt uhrit eivät olleet puhuneet mitään väitetyistä rikoksista. Varsinaisen arvion tekivät vain kolmen tarinankertojan omat haastattelijat, jotka tietysti halusivat uskoa lapsia - olihan hastattelijoilla käytössään laajat, yhteneväiset ja yksityiskohtaiset kertomukset ja lisäksi vielä kirjalliset lääkärinlausunnot.

Pekka Santtila ja Katarina Finnilä totesivat, ettei kertomusten  laajuudella, yhteneväisyydellä ja yksityiskohtaisuudella ollut mitään merkitystä, kun oli kyse samassa taloudessa asuvista lapsista ja kun kyseessä kaikella todennäköisyydellä olivat valemuistot. Samaa mieltä oli myös syyttäjän todistajaja, tohtori Julia Korkman. Hänen mukaansa tämänkaltaiset kertomukset eivät ole olleet koskaan missään päin maailmaa totta.

Luulin, että asia tuli selväksi myös tuomareille, mutta lukiessani myöhemmin tuomion perusteluja ymmärsin, etteivät naistuomarit olleet tajunneet luotettavuuden arvioinnista yhtään mitään. Ulkopuolisiin "uhreihin" kohdistuneet syytteet, viiltelyt ja eläinuhraukset kaatuivat omaan mahdottomuuteensa. Muut syytteet joko hyväksyttiin tai hylättiin täysin mielivaltaisin perustein yleiseen elämänkokemukseen vedoten. Tuomareista vain puheenjohtaja Tapio Katajamäki käytti perusteluissaan asiantuntijoiden antamaa tieteellistä tietoa ja olisi kumonnut syytteet - mitä nyt olisi valtion varoja säästääkseen pitänyt voimassa 9 kk vankeutta, jonka olimme jo lusineet.

Koska blogijutun otsikkona oli "lyhyt historia", hyppään tässä kohdassa suoraan loppuun, mutta palaan aiheeseen myöhemmin. Olen myös kertonut asian ytimen kirjassani Murhalesken muistelmat, jos jotakuta kiinnostaa.

Käräjäoikeuden jälkeen asiaa ei ole varsinaisesti enää käsitelty sanan varsinaisessa merkityksessä. Hovioikeus katsoi tehtäväkseen pitää käräjäoikeuden tuomion voimassa ja kirjoitti korkeinta oikeutta varten sellaisen tuomion, jossa totuus oli taitavasti häivytetty tuomalla esiin merkityksettömiä asioita ja jopa epätosia väitteitä. Totuus ja tieteellinen tieto oli jätetty kokonaan pois.

Korkein oikeus ei ole käsitellyt asiaa. Ei myöskään Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, toisin kuin suuri yleisö kuvittelee. Kukaan ei ole vahvistanut vääriä seksuaalirikostuomioita - ne on vain yksinkertaisesti lakaistu maton alle.

Nyt ollaan sitten siinä tilanteessa, että osa kansasta uskoo tuomioihin ihan vain sillä perusteella, että heillä ei ole mitään syytä epäillä tuomareiden älynlahjoja tai puolueettomuutta. Niillä, jotka ovat tutustuneet asiaan on kokonaan toinen näkemys. Moni ihan tavallinen ihminenkin rohkenee epäillä - luultavasti suurin osa.

Kaiken lisäksi joudumme kestämään Jensin kanssa sitä, että meitä voidaan haukkua pedofiileiksi, vaikka edes tuomioiden mukaan emme sitä ole. Tuomareiden mielestä olisimme muuten vain huvin vuoksi tehneet kaikenlaista outoa sen lyhyen ajan, jona tapailimme, vaikka kumpikaan meistä ei todistettavasti ole ollut vähäisimmässäkään määrässä kiinnostunut mistään sellaisesta kenenkään muun kanssa koskaan elämässä.

Mikkelin kirjaston tapaus osoittaa, että massahysteria elää ja voi hyvin tänäkin päivänä. Jos minulle tapahtuu jotain, vastuun siitä kantavat kaikki ne viranomaiset, jotka ovat osallistuneet tämän sotkun syntyyn.

Ehkä juttu on ollut niin laaja, että tuomariston aivokapasiteetti ei ole ollut riittävä asian käsittelemiseksi yhdellä kerralla. Seuraavaksi korkein oikeus tulee saamaan eteensä hieman yksinkertaisemman haasteen - sellaisen, josta se ei voi kieltäytyä. Kannattaa siis varautua rekrytoimaan lisää henkilökuntaa - toivottavasti pätevää.

Palaan ruotimaan pieleen menneitä tuomioita lisää myöhemmin.

Sitä odotellessa voi lukea professori Jyrki Virolaisen mainion arvion viimeisimmästä korkeimman oikeuden tuomiosta: https://jyrkivirolainen-oikeus.blogspot.fi/2016/11/9-kko-hylkasi-anneli-auerin.html.

Mikkelin tapauksesta löytyy hyvä analyysi  oikeustoimittaja Mikko Niskasaaren blogista:
Pelko on aseeni.

27 kommenttia:

  1. Rähmällään on tosiaan ollut niin käräjäoikeus, hovioikeus kuin korkeinkin oikeus. Kaikkein alimpana rähmällään ovat olleet syyttäjät ja poliisit. Saa nähdä, kuinka kauan tässä vielä menee, ennen kuin Suomessa päästään samalle tasolle kuin muissa Euroopan sivistysvaltioissa ja nämä älyttömät tuomiot puretaan.

    Sen jälkeen tästä tulee varoittava esimerkki historiaan siitä, miten hullusti asiat Suomessakin olivat vielä joskus 2016-luvulla. Voimia!

    VastaaPoista
  2. Näinhän asia on, kun asioihin kunnolla perehtyy. Aika hyvän kuvan saa jo lehtitriedoillakin. Etenkin, jos osaa ruotsia. KKO:n presidentti on toiminut tiedemaailmassakin aikanaan. Hävettää hänen puolestaan asian kelvoton käsittely. Pyöräteiden etäisyydestä liikenneväylästä osataan tehdä kyllä periaatepäätöksiä, mutta ilmiselvä väärä tuomio jätetään tutkimatta.

    VastaaPoista
  3. Korkein oikeus nolasi itsensä ja heikensi arvovaltaansa viimeisellä päätöksellään. Se on valitettavaa, mutta vielä valitettavampaa on kaikki se mitä syyttömät ihmiset ovat joutuneet kokemaan miehesi murhan jälkeen. Ja myös se, ettei miehesi ole saanut vieläkään oikeutta. Murhaaja on edelleen vapaana, - ja lukee melko varmasti tätä blogiasikin.

    Mainitsit kirjoituksessasi Mikkelin tapauksen. Oikeustoimittaja Mikko Niskasaari puuttui siihen erinomaisella kirjoituksellaan "Pelko on aseeni": http://www.mikkoniskasaari.fi/node/236

    Lopuksi vielä osuva lainaus netistä:

    “The truth will withstand scrutiny, but a lie, no matter how skillfully crafted, will wilt and wither under the intense heat of an inspection” – Rod Parsley (a popular American Preacher)

    Voimia!

    Terveisin, Susku

    VastaaPoista
  4. Olen tänään käynyt läpi tieteellistä tutkimusta koskien lasten haastattelujen johdattelevuutta sekä muistin vääristymiä. Tuo kaikki asettaa lsh-tuomiot täysin kyseenalaisiksi. Se mikä minua on hämmästyttänyt Turun tuomioissa on täydellinen piittaamattomuus tuon alueen tieteellisestä tutkimuksesta, joita Santtila, Finnilä ja Korkman asiassa esittivät, minä itsekin vähäiseltä osaltani.

    Eihän tämä ole Suomessa ainoa tuomio, jossa tieteellinen muistitutkimus, ja kyky arvioida lasten haastattelujen johdattelevuutta on sivuutettu.

    Tämän selittää vain tuomioistuimen jäsenten täydellinen tietämättömyys oikeuspsykologisen tieteen tutkimuksista. Sen sijaan tukeudutaan oikeustieteen hullunkuriseen paradikmaan 'yleisestä elämänkokemuksesta'.

    Tämä saattaa oikeustieteellisen asiantuntemuksen häpeään, kun ei kyetä ymmärtämään, että esim. oikeuspsykologian alalla on viimeiset 50 vuotta tehty merkittävää tieteellistä tutkimusta lasten johdateltavuudesta ja muistista.

    Tieteellisen tutkimustiedon sijaan oikeuslaitoksessa turvaudutaan 'yleiseen elämänkokemukseen'. Mitä ihmeen kokemusta Korkin tuomareilla on tästä asiasta?

    Vain pelkkä tietämättömyys on aiheuttanut tämän tuomion. Jos elettäisiin 1600-luvun noitavainojen aikaa, niin tämän voisi vielä hyväksyä. Mutta ei enää 2000-luvulla, kun oikeuden käytössä olisi ollut täysin riittävä määrä tieteellistä tutkimustietoa, jota olisi ollut saatavissa. Tässä on kyse vain oikeuslaitoksen tietämättömyydestä johtuvasta arroganssista ja vallanhalusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruotsin psykologiyhdistyksen lehdessä Psykologtidningen (7/2012) professori Pär Anders Granhag kirjoittaa torjutuista muistoista "I och för sig är det fortfarande en väldigt kontroversiell fråga inom minnesforskning. Vissa anser att det är mycket vanligt med bortträngda minnen, andra att det i princip inte förekommer alls, att allt är suggestion, att man minns fel. Sedan finns det de som ligger i mellanlandet. Jag tror själv att det är väldigt ovanligt med bortträngda minnen".

      Summa summarum: valemuistot ovat tämän päivän oikeuspsykologiassa hyvin ristiriitainen ja kiistanalainen aihe jolla on puolustajansa ja vastustajansa.

      Poista
    2. Kyse on käsitteellisestä kiistasta, ei siitä, etteikö itse ilmiötä tunnustettaisi. Julia Korkmanin mukaan myös Suomessa käytetään eri yksiköissä eri termejä. Helsingissä puhutaan mieluummin "vuorovaikutuksessa syntyneistä kertomuksista".

      Santtila ja Finnilä pitivät lasteni kertomuksia yhdistelmänä valemuistoja ja tietoista valehtelua. Pär Anders Granhag näki lasteni kertomuksissa klassisen SRA-skeeman ilmentymän, joka oli aktivoitunut keskusteluissa aikuisten kanssa - siis vuorovaikutuksessa. Samantyyppisiä tapauksiahan on nähty maailmalla ennenkin, eivätkä ne koskaan ole olleet totta.

      Epäilen vahvasti, että KKO:n tuomarit eivät edes vaivautuneet lukemaan lausuntoja.

      Poista
    3. Lisään vielä, että tuo Anonyymin esittämä lainaus Granhagin tekstistä ilemisesti käsittelee "tukahdutettuja muistoja" eikä valemuistoja. Jossain vaiheessa oli sellainen buumi, että terapioissa tuli esiin muka "tukahdutettuja muistoja", jotka eivät sitten olleetkaan totta.

      Näille "tukahdutetuille muistoille" ei siis ole tieteellistä tukea. Valemuistoille on.

      Poista
  5. Ovatko veljesi ja hänen vaimonsa ääriuskovaisia, kuten gynekologi Joki-Erkkilä? Olisivatko saatananpalvontajutut ja eläinuhraukset juontaneet juurensa sieltä? Muistaakseni myös kirjoitit kirjassasi, että poikasi lopetti sijaisperheessä tietokoneen käytön. Pääsevätkö lapsesi edes nettiin siellä sijaisperheessä, kun elävät eristyksissä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En osaa sanoa veljeni uskovaisuudesta, mutta selvää on tietysti muutenkin, että "saatananpalvonta" on tullut lasten kertomuksiin vuorovaikutuksessa aikuisten kanssa. Aikaisemmassa elämässä veljeni tai hänen vaimonsa eivät ole puhuneet uskonnosta, mutta toisaalta eivät he muutenkaan jutelleet henkilökohtaisista asioista.

      Lasten netinkäytöstä ei ole tietoa.

      Poista
  6. Olen yrittänyt kuvitella, miten lapsesi ovat kokeneet tilanteen syksyllä 2009. Heidän äitinsä yllättäen häviää, ja vieraat ihmiset ottavat heidät hoiviinsa.

    Luultavasti lapsille on kerrottu, että äiti on vankilassa, eikä ole tietoa, koska hän palaa. Luultavasti heille on kerrottu myös sen hetkinen epäily, että äiti on tappanut isän - jostain he kuitenkin sen kuulisivat. Varmasti heille on vakuuteltu, että he saavat nyt uuden, hyvän kodin ja ovat turvassa.

    Kaupoissa he näkevät lehtien kannet, jotka täyttää heidän äitinsä kuva ja otsikot, joissa lukee MURHA. Asia on salamyhkäinen, siitä ei ainakaan ulkopuolisille saa hiiskua sanaakaan.

    Lapsille tuskin kerrotaan yksityiskohtaisesti, miten murha on tapahtunut, eikä heillä itselläänkään ole siitä mielikuvaa. He eivät voi kuitenkaan välttyä kuvittelemasta sitä mielessään.

    Lapsen maailmassa murhaaja saa kasvot kauhukertomuksista. Itse muistan lapsuudesta, kuinka lähistöllämme kuuleman mukaan liikkui pimeän aikaan mustakaapuinen mies, jolla oli sormien tilalla pullonkorkit, joilla se raapi vastaantulijoita verille. Pihamme kaikki lapset tiesivät tuosta kertoa, joku oli nähnytkin.

    Parin vuoden päästä murhaaja-äiti, jota ei oikein enää muistakaan, vapautetaan yllättäen vankilasta. Lapset käsittävät, että he eivät enää saakaan olla turvassa, heidät palautetaan tälle. Mielikuvat ja pelko purkautuvat tarinoina. Tarinoilla on vastaanottavainen yleisö, joka ei suinkaan kyseenalaista niitä, vaan pyytää kertomaan lisää.

    Suurin piirtein tällainen on ulkopuolisen silmin se maaperä, jossa lasten tarinat ovat syntyneet ja hiukan lannoitetta saatuaan suorastaan rehottaneet.

    VastaaPoista
  7. Ainakin Arin aivan ensimmäisessä kuulemisessa murhajutun suhteen 14.10.2007 ei hänen lyhyessä kertomuksessaan juuri muuta olekaan kuin viittauksia uskontoon ja saatananpalvontaan. Eli kertoo Jukalla olleen negatiivinen suhtautuminen uskontoon, kertoo "Paholaisen poika"-välikohtauksesta Golf-kentällä ("Tämä oli jotain 666 asiaan liittyvää"), kertoo Jukan kehuskelleen syntyneensä 6.6.66. klo 6 (mikä ei pidä paikkaansa edes), kertoo Jukan suuttuneen kun lapset lauloivat hengellisiä lauluja... Kertoopa vielä Jukan velipuolen tulleen hänelle muistojuhlassa kertomaan, että Jukka oli viime aikoina lähentynyt jumalaa.

    Olet varmaan Anneli nuo paperit läpi lukenut, mutta lue uudestaan, niin näet, mistä nämä saatananpalvonnat tähän juttuun ovat tulleet. Veljesi kertomus ja painotukset ovat luvalla sanoen outoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisikohan sijaisperheessä lausuttu tuollaisia asioita ääneen, tai jopa käyty keskusteluja lasten kanssa näistä? Ei olisi sitten mikään ihme, että lasten kauhutarinat olivat värittyneet saatananpalvonnasta.

      Poista
  8. Tämä tarkensi myös omia ajatuksiani siitä, että käräjäoikeuden käsittely oli ainoa todellinen oikeudenkäynti tässä jutussa. Puheenjohtaja Katajamäelle pisteet järjen käytöstä, miinuspisteet siitä, että koppikorvaukset säästääkseen piti tutkintavankeusajan vankeuden voimassa. Naistuomarit taas eivät ymmärtäneet tai eivät halunneet ymmärtää luotettavuuden arviointia ja ehkä oli jostain syystä vain kova tarve tuomita teidät.

    Hovioikeuden käsittely puolestaan oli puhtaasti näytösoikeudenkäynti, jossa tuomarit olivat jyrkän puolueellisia ja jossa ilmiselvät todisteet syyttömyydestä hylättiin mielivaltaisesti. Huuhaa voitti tieteen, kuten itse asian ilmaisit.

    KKO tiedostaa oikeusmurhan, mutta on haluton purkamaan sitä. Ja tässä sitä nyt ollaan. Esimerkiksi lausuma siitä, että uudet hankkimasi asiantuntijalausunnot eivät tuo asiaan mitään uutta on täysin käsittämätön.

    VastaaPoista
  9. Käräjäoikeuskäsittelyn alkaessa minulle soitettiin Suomesta ja sanottiin: "Susku, sun pitäisi nähdä nää poppanat! Tuomio tulee!". Ajattelin, että ei kai nyt kukaan vääriä tai asenteellisia tuomioita jakele vain sen takia, että pukeutumistyyli on edellisiltä vuosikymmeniltä? Sitten kuulin huhun, että syyttäjät Heli Haapalehto ja Paula Pajula olisivat saunottaneet näitä KO:n naistuomareita. Ajattelin, että ei kai nyt sellaista voisi tapahtua, - eihän?

    VastaaPoista
  10. Ei varmaankaan ole sattumaa, että poliisirikoksia valtakunnansyyttäjänvirastossa työkseen hautaava Heli Haapalehto otettiin tilalle, kun alkuperäinen miessyyttäjä Saario otettiin jutusta pois. Ehkä syyttäjä tahallaan pelasi itsensä pihalle, koska häntä hävetti koko juttu eikä halunnut ajaa oikeudessa syytteitä, jotka ovat täyttä roskaa. Eiväthän Pajula ja Haapalehtokaan niihin oikeasti usko, näyttelevät vain uskovansa.

    VastaaPoista
  11. Heikosti olet saanut oikeutta Suomen oikeuslaitokselta. Kahdesti Vaasan hovioikeudesta ja yhden kerran KKO:lta. Ei kovin hyvä saldo ottaen huomioon, kuinka monta oikeudenkäyntiä käytiin.

    Hieno blogi, hyvä kun tuot näitä asioita julki. Likainen peli kulisseissa täytyy paljastaa.

    VastaaPoista
  12. Anneli, missä käräjäoikeudessa murhajutun korvausasiaa tullaan käsittelemään? Toivottavasti ei ainakaan Satakunnan käräjäoikeudessa.

    VastaaPoista
  13. Omasta kokemuksestani voin vakuuttaa lukijoille, että yksiselitteisesti tämä Seri-tuomio on oikeusmurha Annelia, Jensiä ja lapsia kohtaan.

    Ko. tuomio kopioitiin vastaavasta aikaisemmasta Seri-oikeusfarssista, käsittelystä, jossa niinikään annettiin vastoin parempaa tietoa, vastoin faktoja, lapsia manipuloimalla täsmälleen samat 10 ja 7 vuoden tuomiot.

    Syyttäjän tähtivalehtelijana oli sama Tamperelainen oikeusmurhaaja, lääkäri ja tarinankertoja Joki-Erkkilä, silloin vähän ennen sairaslomaansa, jolta hän palasi jatkamaan valehteluaan ja faktojen vääristelyään, nyt Annelin ja Jensin ja Annelin lasten oikeusmurhaamiseksi. Myös korkeimman oikeuden esittelijänä oli sama KKO:n naisesittelijä (jäi eläkkeelle Annelin jutun jälkeen) ja hyvin perusteltu valitus - aivan kuten myöhemmin Auer-serijutussa jätettiin käsittelemättä.

    En tiedä, saiko Anneli tavata vanhinta tytärtään ennen täysi-ikäisyyttä enkä muista tuomittiinko tämäkin tytär hyväksykäytetyksi, mutta minun tapauksessani, josta on aikaa kahdeksan vuotta, en ole vieläkään saanut olla missään yhteydessä omiin nyt jo 15 ja 16 vuotiaisiin lapsiini, vaikka heitä kohtaan ei omassa jutussani koskaan syytettä nostettu.

    Silti vielä nytkin 7,5 vuotta syyttämättäjättämispäätöksen jälkeen, sosiaalityöntekijät tästä huolimatta pakottavat lasten äidin hakemaan minua kohtaan lähestymiskieltoa näihin lapsiini perusteluna, että olen kehdannut lähettää heille rakastavana isänä joka vuosi (2009-2016) syntymäpäivä- ja joulukortit ja vähän rahaa (joita heille ei ilmeisesti ole koskaan annettu). Lisäksi sosiaalitädit vuonna 2015 pakkohuostaanottivat tämän tyttäreni ykkösperusteenaan jo 2009 kumottu rikollinen emävalhe: "isä on kotonaan käyttänyt tytärtään seksuaalisesti hyväksi". Väitteestä tekemääni törkeän kunnianloukkauksen rikosilmoitukseen poliisi reagoi suosittelemalla syyttäjälle syyttämisestä luopumista, koska poliisin mukaan täysin selväsanainen, suomenkielinen väitelause insestistä oli (muka) "tulkinnanvarainen". Syyttäjä tietenkin totteli ja jätti syyttämättä. Tuomio insestistä siis tuli minulle ilman oikeudenkäyntiä. Tämä siis 2015. Nyt syksyllä 2016 Jyväskylän sossut uudistivat keksimänsä ja poliisn ja syyttäjän "tulkinnanvaraisena" hyväksymänsä valheen, kun pakottivat lasten äidin äskettäin hakemaan vielä lähestymiskieltoakin minua kohtaan toistamalla valehtelunsa. Lähestumiskieltohakemuksen perusteena jälleen sama valhe "isä on käyttänyt tytärtään hyväksi". Näin siis Suomessa toimitaan - tuomitaan insestistä ilman oikeudenkäyntiäkin!

    Vooin vakuuttaa, että valehtelu seri-asioissa on sosiaalityön, poliisin ja syyttäjälaitoksen erityisessä suojelussa - myös ilman syytteitä.

    Keskuudessamme - sosiaalityöntekijöissä, poliisissa ja syyttäjissä - ON aidosti ja aikuistenoikeasti näitä oikeusmurhaajia, jotka ilmiselvästi nauttivat väkivallastaan "lastensuojelutyön" [Kinderschutz -arbeit macht frei] "vapauttavan" suojaverhon turvin.

    VastaaPoista
  14. Kun pienten lasten äiti suljetaan vankilaan pariksi vuodeksi, on selvää, että lapset vieroittuvat äidistään sinä aikana. Kun vielä otetaan huomioon, että äiti tuomitaan isän murhasta, ei ihme, että lapset eivät halua olla enää äidin kanssa tekemisissä. Heillä (siis pienemmillä lapsilla) kun ei edes ole omaa muistikuvaa tapahtumista, vaan he ovat muiden kertomusten varassa. Muiden kertomukset puolestaan pohjaavat poliisin ja syyttäjän keksittyihin ja mahdottomiin tapahtumakuvauksiin, jotka on viimein oikeudessa hylätty, mutta jotka syyttäjän yksipuolisen tiedottamisen takia saivat ihmiset yleisesti uskomaan Annelin syyllisyyteen. Tämä johti sitten lasten mielikuvituksellisiin tarinoihin äitiään vastaan, ettei heidän tarvitsisi tämän luo enää palata.

    Tämän tapahtumakertauksen tarkoituksena minulla on tällä kertaa osoittaa se suunnaton vahinko, mikä pienten lasten äidille on saatu aikaan aiheettomalla vangitsemisella ja aiheettomilla murhasyytöksillä. Hyvin pitkälle tämä on ollut täysin ennalta arvattavaa. Ota Anneli tämä tapahtumien kulku korvaushakemukseesi, ellei se jo siellä ole, vaikka menetyksesi ei rahalla korvattavissa olekaan.

    VastaaPoista
  15. Anneli, sydämessään lapsesi rakastavat sinua, vaikka heidät onkin perusteettomasti riistetty sinulta ja elävät valheiden verkossa sijaisperheessä. He tulevat aina olemaan sinun lapsiasi, eikä asia siitä miksikään muutu.

    Oikeus voittaa lopulta, ole kärsivällinen ja jaksa odottaa parempaa. Voimia elämääsi.

    VastaaPoista
  16. Sitten kun lapsesi muistavat mitä oikeasti tapahtui,he tarvitsevat todella paljon äitiään ja äidin rakkautta...

    VastaaPoista
  17. Serituomion keskeiset järjettömyydet löytyvät rautalangasta väännettyinä myös tästä Annelin kirjoittamasta vastineesta Turun hovioikeuden julkiseen selosteeseen.

    https://niinaberg.com/2013/07/25/julkinen-seloste-asiassa-auer-kukka/

    Mielestäni olisi hyvä, että Annelin kirjalle saataisiin käännösoikeudet englanniksi, jotta monet ulkomaalaiset ihmiset pääsisivät myös tutustumaan tähän juttuun. Ruotsinkielinen käännös ilmeisesti on jo tulossa.

    VastaaPoista
  18. Onko Jens jo päässyt vapauteen jos ei niin pääseekö kohta?
    Jens on kai kieltänyt sinua että sen asioista ei saa julkisuudessa puhua mutta todella moni haluaisi kuulla Jensin mielipiteitä miten koko tutkinta/oikeuskeissi oikein meni.
    Jos itse olisin Jens ja saisin useiden vuosien tuomion olemattomilla tai tekaistuilla todisteilla niin olisin todella katkera!.

    Sen verran mitä itse asiasta tiedän ja millä perusteilla teidät on SERI-tuomittu niin kyseessä Suomen oikeushistorian pahimpia oikeusmurhia!
    Varsinaisia fyysiä todisteita ei ole ja nekin mitä on löytynyt on tulkittu niin väärin kuin vaan voi.
    Lasten puheita ja kertomuksia ei voi uskoa mitenkään, täysin keksittyjä/jonkun muun syöttämiä valheita.
    Ainoa tarkoitus oli saada edes joku tuomio.

    VastaaPoista

Kirjoita asiallisesti. Kommentit tarkastetaan ennen julkaisua.